Rapa Nui eli Pääsiäissaari!

Iorana!

Tahitilta pyyhkäistiin ilmojen halki kivipatsaiden Pääsiäissaarelle, jossa vietettiin 4 yötä: 21 - 25.5. Aivan mainio paikka, suosittelemme vierailua sinne kaikille kynnelle kykeneville!

Ensimmäisenä päivänä majoituksemme emäntä otti meidät vastaan, luovutti tervetuliaislein, kierrätti meitä saaren ainoalla kylällä Hanga Roassa ympäriinsä. Otimme majoituksen haltuun, kiertelimme itse vielä lisää ja mietimme tulevien päivien mahdollista ohjelmaa.

Paikallinen asukki...

Ja toinenkin. Näitä erirotuisia hauvoja saaren kaduilla riittikin seuraksi (ja haukkuminen kuului pitkin iltaa).

Kohtuullisen tyypillinen näky Hanga Roassa: paikallinen mies päiväratsastuksella

Aurinko laskee, kuten kuvasta näkyy!

Toisen päivän aamuna päätimme, että ottaisimme opastetun päiväretken, jos vain englanninkielinen opas löytyisi ja olisi pieni ryhmä. Uusi-Seelantilaisella Marcilla oli sopivasti tilaa kiertueellaan heti samana päivänä, joten nopea lähtö tuli aamiaisen jälkeen. Kierrettiin päivän aika varsin mukavasti saaren paikkoja läpi ja sopivasti tuli tarinaa ja historiaa kuultua. Ryhmässämme oli oppaan lisäksi viisi suunnilleen samanikäistä osallistujaa, eli me, pari kanadalaista ja yksi ranskalainen tyttö, joka liittyi seurueeseen meidän majapaikasta.

Keskellä Tyyntä Valtamerta on välillä mukavia aaltoja!

Kaadettuja moai-patsaita. Itse asiassa paikalliset asukit kaatoivat kaikki valmiit patsaat jossakin välissä keskinäisissä kahinoissaan. Kaikki pystyssä olevat on jälkikäteen nostettu paikoilleen.

Yksi kuuluisimmista restauroiduista paikoista, Ahu Tongarikin 15 moaita.

Ahu Tongarikilta näkymä kaatuneen moain yli kohti Rano Rarakun tulivuorta, joka toimi patsaiden valmistuspaikkana. Patsaat siis käytännössä hakattiin ja muotoiltiin tulivuoren seinämän kivestä, jonka jälkeen niitä kuljetettiin eri paikoille ympäri saarta.

Patsastelua Ahu Tongarikilla.

Tuli pari patsasta lisää...

Moain nokalla oli hyvä istahtaa :D!

"Tehtaalle jääneitä" Moai-patsaita.

Ahu Tongariki kauempaa.

Ryhmämme pyöreän kiven ympärillä. Paikalliset uskoivat, että kivellä on parantava vaikutus.

Päivän päätteeksi uimaan menossa Anakenan rannalla.

Seuraavana päivänä liityimme ranskalaisen naapurin seuraan ja käytiin keskenämme tarkastelemassa lisää saaren jänniä paikkoja. Patsaiden rakennusajanjakson jälkeen saarelaisilla oli vallalla ns. Birdman Cult, jolloin aina kerran vuodessa valittiin saarella johtaja linnunmunan metsästyskilpailun kautta.

Orongon seremoniakylää, jossa kerran vuodessa joitakin viikkoja saaren heimojen kilpailijat ja johtajat asustelivat.

Sujuvaa espanjankielistä keskustelua suomalaisen, (saaren ainoan) ruotsalaisen ja pääsiäissaarelaisen kesken Rano Kaun kraaterin laella.

Hanga Roan kylällä meidän vakio lounaspaikka.

Iltapäivällä tuli reipas vesikuuro.

Pikkupatsaat ostajiaan odottelemassa.

Käytiin sateen aikana museossa sivistymässä: 887 Moai-patsasta tähän mennessä löydetty, 288 niistä on aikoinaan kuljetettu seremoniapaikoille (Ahu) ja saatu pystyyn ennen myöhempiä kaatajaisia, 397 on jäänyt "tehtaana" toimineelle Raraku-tulivuorelle, 92 on saarella matkalla Ahulle ja loput reilut sata Moaita ovat ympäri saarta ja maailmaa, esimerkiksi eri museoissa.

Illalla syötiiin...

...ja Roberto Pakomio lauloi vieressä. Kahtena iltana putkeen, kun ravintola miellytti meitä :) Päädyttiin ostamaan tämän Roberton CD matkamuistoksi, tässä vielä linkki hänen muutaman vuoden takaiseen "kesähittiinsä" ;).

Kolmanneksi päiväksi olimme varanneet aivan uutta aktiviteettia, ainakin Keipiille. Kävimme nimittäin ratsastusretkellä paikallisen oppaan kanssa! 3,5 tuntia vierähti hevosen päällä istuessa ja kyllähän se jälkikäteen tuntuikin siltä...Kiivettiin niittyjen, kivikoiden ja mutateiden läpi Terevakan tulivuorelle ja pienen tauon jälkeen tultiin takaisin alas. Kokemus oli erinomainen, vaikka vähän se alussa pelottikin. Ja vielä enemmän pelotti laukkaamisen ja ravaamisen kokeilu...Mutta mainioita heppoja olivat Keipiin "Mahatu" eli "Kuuma" ja Janskun "Bai" eli "Vesi", eivät tiputtaneet selästään.

Hevosreissu ei vielä riittänyt, vaan iltapäivällä tehtiin vielä yhdistetty taxi- ja patikointikierros vielä näkemättä jääneiden paikkojen läpi. Nähtiin lisää patsaita, luolia, lehmiä, hevosia, merta, komeaa auringonlaskua,...ja pimeähän se tuli, ennen kuin takaisin päästiin.

Valmiina reissuun!

Tauko kukkulan päällä.

Ja valmiina jatkamaan...

Näitä villihevosia saarella riitti - tai ainakin itsellemme uskoteltiin, että villejä ovat :).

Paikalliset pojat valmiina perjantai-iltaan.

Chileläinen pariskunta käytti meitä parit paikat katsomassa ja mukavasti muutaman kerran arvoauto otti kolauksia alustaan melkein ajokelvottamalla tiellä :D.

Ahu Akivin kavereita.

Käytiin muutamia luolia tarkastamassa...

Mukavat näkymät luolan ikkunasta merelle, parinkymmenen metrin korkeudesta.

Saman luolan toinen ikkuna merelle.

Näitä sarvipäisiä veijareita sai jonkin verran kävelyn aikana ohittaa, mutta rauhallisina pysyivät!

Pääsiässaarella sattui sopivasti olemaan täysikuu viimeisenä yönä. Sitähän piti ihmetellä keskellä yötä ja Keipii kävi vielä aamulla auringonnousun aikaan tarkastamassa, kuinka mukavasti se kuu mollottaa moai-patsaiden takaa. Noh, ihan ajoissa ei ehtinyt paikalle, kun pilvet tunkivat kuu-ukon tielle.

Tahai-niminen paikka auringonnousun aikoihin, kuu meni sopivasti "muutaman" pilven peittoon :D.

Vielä lentokentälläkin oli patsas pönöttämässä.

 Ja kaupan päälle vielä panoramat Rano Kausta ja Ahu Tongarikista!