Jansku ja Keipii reissailemassa

Ubudista ostimme matkan Gilin saarille. Lähdimme ennen aamuseitsemää sunnuntaiaamuna pikkubussilla kohti Padangbain satamaa, josta matka taittui moottoriveneellä Gili Trawanganille.

Hevosvoimaa löytyi menomatkalla.

Paatti Gili Trawanganille rantautuneena (isompi siis ;) ).

Matkatavaroita vastaanottamassa.

Gilin saaria on kolme, joista Trawangan on suurin ja vilkkain. Saaret ovat varsin pieniä ja rauhallisia: autoja ei ole, kuten ei myöskään koira haukkumassa. Pidemmät matkat kantamusten kanssa sujuvat kätevästi pienillä hevoskärryillä. Syyskuun puolivälissä turistikausi ei enää ollut vilkkaimmillaan, joten majapaikoissa ja ravintoloissa oli valinnanvaraa ja hinnat myös maltillisemmat kuin vilkkaimmalla kaudella.

Näkymää kujalta.

Ja "satamasta".

Paikallisia kulkuneuvoja.

Gili Trawanganilla yövyimme yhden yön miellyttävässä paikassa ja seuraavana iltapäivänä otimme paikallisen pikkuveneen kohti Gili Airia. Venekyytiä odottaessamme valtasimme paikat rantabaarin löhöpatjoilta, joilta käsin oli kätevä käydä uimassa, lueskella ja täyttää vatsaa. Keskimmäisen saaren, Gili Menon, jätimme tällä kertaa tarkoituksella välistä, mikä osoittautui meidän kannalta hyväksi valinnaksi kuultuamme myöhemmin että Menolla on käärmeitä mutta Airilla ei. (Emme ole suuria käärmeiden ystäviä siis J.) Iguaaneja Gili Airiltakin tosin löytyi, mutta emme nähneet kyseistä kaveria kuin kerran. Venematka (ns. public boat) oli kohtuullisen jännittävä pitkällä ja kapealla puuveneellä, joka keikkui varsin reippaasti aallokossa. Huhujen mukaan vastaavanlainen vene oli edellispäivänä kaatunut ja uponnut – onneksi ei tällä kertaa!

Terveisiä kotiin :)!

Trawanganin majapaikan altaalla viilentymässä.

Indonesian rupian vaihtokurssi euroa vastaan oli pyöreästi 1 euro = 12 000 rupiaa. Ilmeestä näkee, miltä tuntuu olla miljonääri!

Gili Trawanganilla iltapäivää viettämässä.

"Julkisella" mennään saarelta toiselle, alkumatkasta tasaisempaa kyytiä.

Airille kun päästiin, Jansku jäi rannalle rinkkojen kanssa lueskelemaan ja Keipii lähti kiertämään saaren majoitusvaihtoehtoja. Useita eritasoisia vaihtoehtoja tulikin nähtyä kunnes päädyttiin hämärän jo tultua ottamaan yön Coconut Cottages -nimisestä paikasta. Yövyimme tässä sinänsä miellyttävässä paikassa vain yhden yön, koska se ei ollut rannalla eikä siinä ollut uima-allasta. Seuraavana aamuna lähdimme sitten kävellen saarta kiertämään ja lisää majapaikkoja tarkastamaan. Saaren kiertää kävellen ympäri reilussa tunnissa. Takaisin päästyämme siirryttiin sitten hevoskyydillä Gili Air Hotelliin, joka oli hitusen halvempi, uima-altaallinen, sijaitsi meren rannalla ja sisälsi nettiyhteyden. Paikalta näkyi sekä auringonlasku että -nousu, jota nousimmekin pari aamuna katsomaan klo 6.15. Siellä sitten vieteltiin pari yötä lueskellen auringossa, uima-altaalla pulikoiden ja paikallisissa ravintoloissa syöden. Vaikka Gili Airin tunnelma oli meistä miellyttävämpi, saaren heikkous oli vähäiset uimapaikat, koska merenpohja oli rannalta pitkälti kuolleen korallin peittämää (biologit tai muut vastaavat tietänevät termit paremmin :) ).

Gili Airille saapuneena.

Näkymä Coconut Cottagen bungalowin ikkunasta aitoon airilaiseen maisemaan.

Saaren ympäri kävelemässä.

Maisemaa löytyy.

Kukaan kiinnostunut ostamaan?

Olipa tuulinen päivä saaren toisella puolella.

Kyyti seuraavaan majapaikkaan.

Rennosti.

Ilta-auringosta nauttien.

Oman hotellimme ravintolasta.

Iltauinnilla.

Pizza edessä, tumma öinen meri takana.

Muumit rannalla!

Paikallisten keino hyödyntää laskuvettä tavarankuljetuksessa: ajetaan vene rantaveteen nousuveden aikana aamupäivällä, sitten odotetaan, että reitti on selvä.

Pikkuisia merisiilejä.

Kesken auringonlaskun ihastelun rantabaarissa tämä seurue ajeli ohitse.

Auringonnousu hotellin edestä katsottuna.

Vaikka saarelle olisikin voinut jäädä pidemmäksi aikaa, päätimme jatkaa matkaa lähemmäksi Balia osittain siksi, että Jansku oli muutaman päivän hieman sairastellut. Tällä kertaa venematka lähempänä Balia sijaitsevalle Nusa Lembonganin pienelle saarelle oli vielä astetta jännittävämpi, jopa kauhistuttava. Pienehkö pikamoottorivene heittelehti välistä huolestuttavan paljon Intian valtamereltä tulevilla suurilla aalloilla. Ihmettelimme välillä, kestääkö vene iskuja aaltoja vasten. Heti avomerelle päästyämme kyyti oli jo sitä luokkaa, että pelastusliivejä alettiin kovasti vedellä päälle. Kyydissä olevista matkustajista yksi oksensi edessämme lähes koko matkan ja toinen itki puolet matkasta. Itsellämme vastaavia reaktioita ei sentään tullut, mutta rystyset valkoisena puristimme edessä olevaa penkkiä, kun yritettiin pysyä suurin piirtein omilla paikoillamme. Suosittelemme alueella matkustavia suosimaan mahdollisimman isoja veneitä... Perille Nusa Lembonganille kuitenkin päästiin ja jälleen alkoi uuden majapaikan etsiminen.

Kyytimme saapumassa Gili Airille - vielä ei osattu pelätä, mitä tuleman pitää!

Tässä vaiheessa vielä "hymyilytti".

Huh-helpotusta!

Lyhyehkön Singapore-visiitin jälkeen oli aika siirtyä legendaariselle Balin saarelle Indonesiassa. Tällä kertaa lento meni helpommin, kun kolmessa tunnissa selvittiin perille. Siistin ja organisoidun Singaporen jälkeen Balin hälinä tuntui aluksi jopa häiritsevältä. Lentokentälle saapuminen viisumimaksuineen, jonotuksineen ja taksin metsästyksineen antoi jo sopivasti hajua, mitä tuleman pitää. Kulttuuriin kuuluu, että useiden palvelujen hinnasta tingataan ihan tosissaan. Viralliselle taksiasemalle ei lentokentällä löydetty, mutta kyydin tarjoajia oli tungokseksi asti. Hintapyynnöt lähtivät 200 000 rupiasta, mutta lopulta kyyti irtosi 50 000 rupialla (n. 4,5 euroa), mikä "oikea hinta" olisi pitänytkin olla. Balilla kokematonta turistia saatetaan naruttaa ja rahastaa ihan tosissaan, mutta jos tietää, mitä asioista kannattaa maksaa ja on valmis käyttämään hieman aikaa selvittämiseen ja tinkaamiseen, säästää pitkän pennosen. Toki joka paikassa ei pysty hinnoista neuvottelemaan, esimerkiksi ruokailuista ravintoloissa. Mutta muutama päivä menee helposti meininkiin totutellessa, ennenkuin pääsee lomatunnelmaan ja osaa olla huomioimatta tavaroiden ja palvelujen myyjiä ja kyytiä tarjoilevia tööttäileviä autoilijoita.

Kutalta olimme varanneet kaksi ensimmäistä hotelliyötä alkusählingin vähentämiseksi. Hotelli osoittautui varsin hyvätasoiseksi, vaikkakin oli kohtuullisen kaukana rannasta. Onneksi hotellilla oli oma ilmainen kyyditys rannalle ja takaisin omien aikataulujen mukaan, kunhan muisti sopia etukäteen. Kuta oli odotetusti turisteja varten rakennettu rantapaikka, joten kahden yön jälkeen suunnattiin Balin sisäosan taiteilija- ja käsityöläiskaupunki Ubudiin. Ubudiin ei kuitenkaan menty suoraan, vaan koko päivän kestäneellä matkalla käytiin hopeakorumyymälässä, hindutemppelissä, tulivuorta katsomassa ja riisiviljelmillä. Tila-auton kyytiin sattui neljän Singaporessa asuvan iranilaisen porukka, joiden kanssa päivä menikin rattoisasti. Ubudiin päästyämme alkoi olla jo pimeää, joten rinkat selässä lähdimme metsästämään majoitusta. Sellainen löytyikin suhteellisen pikaisesti yhdestä kivasta homestay -tyylisestä paikasta. Vaikka huoneemme oli suhteellisen yksinkertainen, hintaan sisältyi kuitenkin maittava aamupala sekä ilmainen langaton netti ja lämmin vesi (vajaat 13e/yö).

Viivyttiin Ubudissakin vain kaksi yötä ja ehdittiin oikeastaan vain tutustua kaupunkiin, syödä hyvin, ottaa jalkahieronnat ja käydä katsomassa Kekcak- & tulitanssishow'ta. Varattu venematka Gilin saarille starttasi autokyydillä venesatamaan aikaisin aamulla. Vähän etukäteen jännitti, kun oltiin luettu että merenkulkuvarusteet ja turvallisuustaso ei välttämättä ole aina ihan länsimaissa totuttuun tasoon verrattavissa. Tämä paatti oli kuitenkin kohtuukokoinen, joten matka sujui ihan hyvin aikamoista meteliä ja pauketta lukuunottamatta.

Seuraavassa kuvia Balin ensimmäisiltä päiviltä: