Great Ocean Road! (13.–15.11.)

Heissan taas täältä Melbournesta! 

Tällä kertaa raportoimme matkakokemuksia Great Ocean Roadilta, jossa viime viikon ti-to käytiin ajelemassa vuokra-autolla. Suosittelemme kyseistä pätkää kaikille vähänkään tällä suunnalla reissaaville, sillä maisemat ja rannikolla mutkitteleva tie itsessään ovat näkemisen arvoisia. Great Ocean Road rakennettiin sodasta palanneiden sotilaiden toimesta vuosien 1919 ja 1932 välillä ja se on maailman suurin sotamuistomerkki, omistettu  ensimmäisen maailmansodan uhreille.

Auto juuri haettu ja reissuun lähdössä parin viikon rauhallisemman jakson jälkeen!

  

Tervetuloa Great Ocean Roadille!

243 km pitkä Great Ocean Road alkaa varsinaisesti Torquaysta Melbournen alapuolelta rannikolta ja loppuu reilusti ennen Adelaidea Warrnambooliin, jossa mekin kävimme kääntymässä. Pari yötä vietettiin reissun päällä ja myöhään torstai-iltana palatattiin majapaikkaamme Janskun serkun perheen luokse Melbourneen. Lauantaina nimittäin juhlittiin serkun tytön 5-vuotissyntymäpäivää noita- ja kummitusteemalla, eikä haluttu jättää juhlia väliin!

Joka tapauksessa, Great Ocean Roadilla suurimmat kaupungit tai kylät ovat Lorne, Apollo Bay, Torquay, Anglesea, Port Campbell, Aireys Inlet, Wye River, Lavers Hill, Peterborough ja Kennett River. Ja näistä vai muutamia voi kutsua kaupungeiksi, juuri ja juuri. Pysähdyimme oikeastaan kaikissa paikoissa, mutta vain Apollo Bay:ssa ja Port Campbellissa yövyttiin. Lorne ja Torquay ovat ihastuttavia lomakyliä ja suosituimmat turistikohteet kesällä, mikä tarkoittaa että majoitus on parempi varata ajoissa, jos näihin paikkoihin mielii lomalle. Koko Great Ocean Road -reitin varrella on runsaasti luonnonnähtävyyksiä ja näköalapaikkoja, joissa tulikin pysähdeltyä aika ahkerasti. Meren rannassa luonnollisesti tuuli välillä viileämminkin, ja kevät oli muutenkin hitusen jäljessä Melbournea täällä alempana, joten takit tulivat taas kerran tarpeeseen tällä reissulla.

Torquayn rantaa... täällä on hyvät rannat surffauksen opetteluun, luultavasti siis palataan opettelemaan kunhan kesä kunnolla saapuu!

Tie kiemurteli ja maisevat hellivät silmää... :)

Ensimmäisenä päivänä ajettiin Apollo Bay:hin asti pysähtyen mm. Lornessa ja Aireys Inletin majakalla (jonne valitettavasti ei päästy sisään, kun sattui juuri tiistaisin olemaan kiinni).

 Aireys Inletin majakka.

Näköaloja majakan rannasta, ilmat oli lämpimät.

Näinkin reheviä maastoja pääsimme ihastelemaan; täällä oli ainakin ilma puhdasta hengittää!

 Tieltä kuvattua.

Aurinkolasit tuli muuten tällä reissulla tarpeeseen. Paljon ajamista serpentiiniteillä meren vieressä ilta- ja aamuauringossa, kyllä häikäsi välillä ja kovaa ;)

Apollo Bay:n hostellin katolla käytiin paikalliset näköalat katsastamassa.

Seuraavana päivänä päästiin vieläkin komeammalle majakkapaikalle... nimittäin Cape Oatway:n majakalle. Cape Oatway on eteläisin kohta koko Great Ocean Roadilla ja sinne päästäkseen täytyykin itseasiassa koukata tieltä sivuun kohti niemennokkaa. Yhteensä parinkymmenen kilometrin mittainen koukku on kuitenkin vaivan arvoinen, koska tietä reunustava eucalyptyspuut paikoittain suorastaan notkuivat koaloita, ja tämä olikin matkamme aikana paras paikka luonnonvaraisten koalakarhujen bongaukseen. Tosin aiemmin Great Ocean Roadin varrella näimme myös yhden näistä lystikkäistä otuksista, ihan vain istui siinä ja tuijotti meitä hetken. Siinä vaiheessa kun Jansku innostukseltaan sai kameran laukaisuvalmiuteen, söpö otus lönkyttelikin jo pois päin tietä alas.

Herra Koala tassuttelemassa pois...

 Huomatkaa erikoinen kävelytyyli.

Yhdellä taisi olla poikanenkin mukanaan.

 Siellä niitä hengailee, nukkuu ja syöpöttelee. Muutahan koalat eivät juuri jaksakaan kuin syödä ja nukkua, kun niiden dietti on niin vähäkalorinen.

Tämä kaveri oli uskaltautunut oikein lähelle tiellä pällisteleviä turisteja.

Taustalla Cape Oatway Lighthouse. 

Tämä majakka oli ihan niemen kärjessä, toisin kuin edellinen.

Vähän huippasi mutta uskaltauduttiin nojailemaan kaiteeseen ja katselemaan maisemia ulos.

 Maisemat palkitsivat ylös kiipeävät!

Seuraavat kuvat ovatkin sitten Gibson Stepseiltä, jossa päästiin ihan rantautumaan hietikolle asti kallioilta. 

Meri tuntui suorastaan vyöryvän päälle...

Keipii uskaltautui siitä huolimatta kokeilemaan pottuvarpaalla :D

Heti Gibson Stepsien jälkeen saavutaankin kuuluisimmalle Great Ocean Roadin paikalle, eli kaksitoista apostolia -kivimuodostelmalle. Tosin osa ”apostoleista” on jo kaatunut tai romahtanut veden syövyttävän voiman takia. Piipahdettiin apostoleilla päiväseltään vain nopeasti, koska aikomuksenamme oli tulla tänne katsomaan auringonlaskua illalla.   

Ensinäkymät apostoleille. Pilvinen keli ei kyllä kuvauksellisesti ollut otollisin.

Näin sitten tehtiinkin ja koska olimme ahkerina reissulaisina opiskelleet, että iltahämärän saavuttua (=muiden turistien lähdettyä) merestä nousee rannalle pikkuisia fairy penguins, eli minipingviinejä, jotka sitten tepastelevat ympäriinsä rannalla. Yhteensä sitten oltiin noin puolitoista tuntia tuolla kalliolla merenrannalla sanoisin kohtuullisen viileässä iltatuulessa, joten pieni paleltuminen taisi siinä kyllä tapahtua. Epäilimme jo kovasti koko pingviinien esiintuloa, koska oli jo melkein pimeää ja olimme jo pitkään olleet ainoat ihmiset paikalla. Lopulta aaltojen paukkeen läpi alkoi kuitenkin kuulua ihmeellistä ääntelyä ja kun oikein silmä kovana tuijottelimme rantaviivaan, näimme vihdoin eteenpäin hiljakseltaan vaappuvan ryhmän mustaselkäisiä minipingviinejä. Voitto! :D Valitettavasti meidän kameroillamme ei riittänyt valotusvoimaa moisen pimeyden ja välimatkan takia kuvaamiseen, joten onnistunutta kuvaa emme voi teille tarjota. Kuvaa ei valitettavasti ole myöskään siitä kengurusta, joka eräälle pysähdyspaikalle kaartaessamme seisoi ihan tien vieressä, mutta loikki sitten pusikkojen keskelle ennen kuin ehdimme saada kuvaa.

Kaksi apostolia toisella puolella...

...ja ilta-auringossa lisää toisella puolella.

Näkymä oli upea, ja voi vain kuvitella millainen se olisi pilvettömän päivän iltana!

Auringonlaskua merelle.

Bay of Islands -niminen muodostelma oli myös todella vaikuttava.

  

Kallionkielekettä riitti näillä seuduin...

Bay of Islands.

"You are here for one small moment in time - Olet täällä vain pienen hetken ajankulusta." Nämä kalliot sen sijaan ovat olleen tuolla muutaman hetken enemmänkin.

Seuraavassa puolestaan London Bridge, josta varsinainen siltaosa on jo romahtanut mereen muodostaen erillisen kaarikivimuodostelman.

London Bridge.

Sillalla tuulee.

”The Grotto” oli puolestaan luolamaisempi veden kiveen syövyttämä kuoppa.

Keipii poseeraamassa aasialaisten tyyliin!

Loch Ard Gorge on kuuluisa siitä, että sen petolliselle, karikkoiselle ja virtauksia täynnä olevalle rannikolle on uponnut monen monta alusta, joista sitten varmaankin tämä Loch Ard - laiva (upposi 1878) on kuuluisin. Tämä oli mielestämme tosi hieno ja monipuolinen paikka, jonne ehdottomasti suosittelemme pysähtymään. Täällä on hieman enemmänkin kuin vain pari näköalapaikkaa; monta eri kävelyreittiä ja pääsee myös alas rannalle.

Tuonne uloimman kallionkielekkeen taakse oli laiva uponnut.

Näkymä alan rantapoukamaan. Ranta näytti todella kutsuvalta mutta takaisinvirtauksen takia uimista ei suositeltu täällä.

Vain kaksi oli selvinnyt Loch Ardin haaksirikosta...

 

Tästä voi hiukan hahmottaa korkeuseroja... Jansku heilumassa rannalla. 

Matkalla nähtiin myös tällainen otus keskellä tietä löntystämässä. Takaa siis ihan samannäköinen kuin siili, mutta hieman pidemmät jalat ja lisäksi pitkä kärsämäinen nenä. Google paljasti elukan myöhemmin Echidnaksi, jolle emme tiedä suomenkielistä vastinetta (liekö onkaan) mutta jotain sukua muurahaiskarhulle kuulemma.

Echidna.

Paluumatkalta joitain otoksia tässä. Valitettavasti viimeisenä matkapäivänä sää muuttui lopulta pilviseksi ja sateiseksi. Kävimme itseasiassa Port Fairyssä asti, joka sijaitsee vielä Warrnamboolista Adelaideen päin eli ei enää Great Ocean Roadilla. Matkaa kertyi mittariin vajaan 3 päivän aikana reilu 900km.

Upeaa näköalaa vielä...

Lornen lähellä Erskine Fallsin parkkipaikalla. Oltiin ainoat turistit, koska juuri äsken oli satanut kaatamalla.

Torquayn rantabulevardin taloja ilta-auringossa.

Ennen ”kotiin” paluuta käytiin vielä Melbournea lähellä sijaitsevan Geelongin kaupungin kautta (n.200 000 asukasta) jossa ihasteltiin rantaa ja satamaa yön valoissa sekä piipahdettiin ruokaostoksilla!

Piilottelua rantavahtien takana.

Maailmanpyörää oltiin juuri avaamassa rantabulevardille.

Täällä Melbournessa on nyt jo muutamatkin viikot oleskeltu ja tosiaan tarkoitus nyt asettua tänne kolmeksi-neljäksi kuukaudeksi, etsiä töitä ja asunto. Ihana serkkuni perheineen on ystävällisesti majoittanut meitä ja näyttänyt paikkoja yms. Lisää näistä ja täällä tehdyistä jutuista kuitenkin seuraavassa eli Melbournesta lisää kertovassa postauksessa.

P.S. Huomatkaa Keipiin muuttunut look sitten edellisen postauksen! Työnhaun kunniaksi parta sai luvan lähteä, mutta viikset vielä jäi (kuulemma Movemberin innoittamana...) saa nähdä lähtevätkö ne joulukuun alussa sitten ;) Tosin työnhakua ei vielä mainittavassa määrin olla jaksettu tai ehditty edistää, sillä asunnon ja kaupungin katselu + muut välihässäkät ovat kiilanneet sen edelle. Nyt on vihdoinkin tärpännyt asunnon kanssa, joten sormet vaan ristiin ja peukalot pystyyn, että työnhakukin tuottaa pian tulosta, kunhan laitetaan iso vaihde päälle! 

Melbourneen kotoutumisterveisin,

Jansku&Keipii