Jansku ja Keipii reissailemassa: Ensimmäinen kuukausi Melbournessa (27.10. alkaen)

Morjens morjens!

Aika se on joka lentää kuin siivilä :). Niitä on muuten monenlaisia siivilöitä ja lento-ominaisuudet vaihtelevat kovasti. Näköjään jokunen tovi vierähtänyt edellisestä kirjoitelmasta, mutta ei me vielä olla blogia sentään unohdettu!

Aika erkinnäköinen jätkä ja kuvakin, mutta pakko oli laittaa, kun ei enää ole laittamista :D.

Saavuttiin Victorian osavaltion pääkaupunkiin Melbourneen lokakuun lopulla pimeänä lauantai-iltana. Jälleen joutui Queenslandin helteiden jälkeen nöyrtymään takkikeleihin, kun Melbournessa ei vielä kesä ollut – lähellekään. Kaupunkihan on muutoinkin kuuluisa vaihtelevista keleistään. Paikalliset ”ylpeilevät” välillä, että Melbournessa voi kokea neljä vuodenaikaa saman päivän aikana. Noh, paikallista talvea ei toki pidä olettaa lumiseksi tai läheskään pakkasen puolelle meneväksi (ellei satu paikallisilla vuorilla olemaan). Ja kelithän tosiaan ovat olleet erittäinkin vaihtelevat. Parhaimmillaan lämpöä on ollut lähes 40 astetta, mutta alimmillaan päivälämpötilat marraskuun alussa olivat vain reilut kymmenen astetta. Sydneyn tavoin täälläkin meinaa usein tuulla aika paljon, ja monia ukkoskuuroja ollaan jo koettu. Mutta ilmojen vaihtelu ei sinänsä kaupunkielämässä haittaa, osaapahan arvostaa erilaisia kelejä enemmän.

Yksi paikallisista puistoista, joita riittääkin mukavasti.

Ydinkeskustaa kiertävät lähes antiikkiset "City Circle" -raitiovaunut, joilla voi matkustaa ihan ilmaiseksi ja kuunnella samalla selostuksia reitin nähtävyyksistä.

Yarra River matkaa keskustan vierestä. Joella näkyy usein soutajia.

Lukuisat ratikkalinjat palvelevat mukavasti matkaajaa.

Mutta sää on säätä ja muustakin voidaan tarinoida. Kaupunkina Melbournea olivat useat tahot paljon kehuneet ja miellyttävähän se on ollut. Australian toiseksi suurimpaan vajaan neljän miljoonan asukkaan suurkaupunkiin mahtuu monenmoista aluetta, kansalaista, kulttuuria ja tekemistä. Julkinen liikenne toimii mukavasti (toisin kuin esim. Brisbanessa) ja raitiovaunujakin on kattavasti lähijunien, bussien ja metron lisäksi. Kaupungissa on laajasti kahvilakulttuuria ja ravintolatarjontaa riittää eri alueilla. Rannallekin pääsee raitiovaunulla. Ollaan siis viihdytty paikassa! Käytiin jopa paikallisessa museossa tutustumassa kaupungin historiaan ja muihinkin esillä olleisiin näyttelyihin.

Melbourne Museumin pihalta.

Jansku seuraa tiukasti Melbournen alueen ja väkiluvun kehitystä museossa.

Australian eliöitä.

Melbourne Museumissa pystyi mittamaan arvonsa kullassa. Jääköön "arvot" salaisuudeksi.

Käytiin museon jälkeen sen yhteydessä olevassa Imaxissa kattomassa Jamesin uusinta seikkailua.

Keskustan Federation Squarella on yleensä aina jotakin pientä tapahtumaa. Tällä kertaa Mr Obama puhumassa uudelleen valintansa kunniaksi ruudulla.

St. Kildan kaupunginosassa sijaitsevien Luna Park -huvipuiston ja Palais Theatren edessä.

St. Kilda Beach.

Kakkukaupassa valikoimaa.

Pizza ja risotto maistuivat myös St. Kildassa.

Ensimmäiset neljä viikkoa majailimme omakotitaloalueella Janskun serkun perheen luona, reilun kymmenen minuutin junamatkan päässä keskustasta. Raitiovaunullakin pääsi paikalle, jos halusi nauttia pidemmän kaavan mukaan julkisen liikenteen iloista. Pienten sairastelujen lisäksi vietimme rauhallista elämää kaupunkiin tutustuen, muutamia retkiä kaupungin ulkopuolelle tehden (ks. myös edellinen kirjoitus Great Ocean Roadista), ”vakituista” asumusta etsiskellen sekä toki myös töitä katsellen. Eipäs nyt muisti eikun muistu mieleen, ollaanko mainittu, mutta yritämme elellä tässä kaupungissa muutamia kuukausia ennen matkan jatkumista. Kaupunkilaiselämä pidemmän aikaa voisi olla jopa tylsää, joten haluamme tehdä vähän töitäkin. Töissä on se hyvä puoli, että usein työsuorituksesta saa palkkaa, jota sitten voi käyttää erinäisten tarpeiden tyydyttämiseen. Meillähän on maassaoleskelulupaa ensi vuoden syyskuuhun asti, ”Working Holiday” -viisumin turvin. Tämä mainio viisumi antaa luvan tehdä töitä maassa, enintään 6kk yhdelle työnantajalle. Ihan riittävästi meille. Ensimmäisen kuukauden aikana töitä ei meille löytynyt (laiska aktiivisuus työnhaussa lienee suurin syy tähän), mutta asumus sentään löytyi. Siihenkin sai jonkin verran vaivaa nähdä, mutta kerromme siitä hieman enemmän seuraavassa numerossa. Joka tapauksessa yli kymmenen tupatarkastusta teimme potentiaalisiin kohteisiin ennen kuin tärppäsi.

Paikalliset talot ovat usein kauniita koristeluineen.

Omakotitalojen takapihojen välisillä kujilla ei ole elämää, paitsi huoltotoimissa.

Lähiökävelyllä eli Janskun serkun poikaa nukuttamassa.

Lähiökierrokselta, kaupungintalo kuvassa.

Melbournen päärautatieasema, Flinders Station. Komea rakennus siis.

Tällä kertaa Fitzroyssa päin kävelemässä.

Leijamiehillä ja -naisilla tuulia riittää St. Kildan rannalla.

Albert Parkissa voi kierrellä järveä tai katella kaupunkia.

Yksi marraskuun alun retkistä suuntautui Janskun sukulaisperheen kanssa Morningtonin niemimaalle Melbournen eteläpuolelle, jossa kävimme parilla viinitilalla tutustumassa tarjontaan, nauttimassa lounasta sekä ihastelemassa komeita maisemia. Samaisella keikalla käytiin myös Rosebudin rannalla ihmettelemässä kuinka paikallinen vesi loiskii ja aurinko porottaa. Täälläkin muuten saa olla varovainen auringon kanssa. UV-indeksi kohoaa keskipäivällä lukemaan 12, kun Suomessa taitaa keskikesällä parhaimmillaan lukema olla 6 (ilmastotieteilijät korjatkoon virheet :) ). Voimakas aurinko ja sen liiallinen nautiskelu on aiheuttanut paljon ihosyöpätapauksia Australiassa, joten nykyään on nähtävissä paljon valistuskampanjoita auringolta suojautumiseen. Ohessa yksi esimerkki moisesta. Kuulemma useat paikalliset eläväiset jopa välttelevät aurinkoa ja siitä johtuen kärsivät D-vitamiinin puutoksesta. Pimeä täällä muuten tulee yhdeksän aikoihin illalla, mikä antaa loppupäiväksi huomattavasti enemmän aikaa kuin ylhäällä Queenslandissa, jossa pimeä tuli jo pari tuntia aiemmin.

Matkalla Morningtonin niemimaalle.

Yhdellä viinitiloista. Tarkkanäköisimmät huomaavat, että oli aika alkuvaiheessa marraskuuta...

Komeita viljelmiä

Joku oli tuonut myös taidetta kansan nähtäville.

Rosebud beach.

Lämmintä oli.

Tällaista aurinkotietoutta kansalle.

Marraskuun kohokohtiin sukulaisperheen luona kuuluivat myös serkun tytön 5-vuotiskekkerit. Teemana olivat kummitukset ja noidat, minkä mukaisesti talokin koristeltiin ja useat pikkuvieraat oli puettu. Mukana menossa olivat taikuri ja kasvojen maalaaja. Pikkuväellä vaikutti olevan erittäin hauskaa ja päivänsankari itsekin vaikutti onnelliselta joskin väsyneeltä jännittävän päivän päätteeksi.