Nusa Lembongan ja Sanur (13.–16.9.)

Kolmen aikaan iltapäivästä rantauduttiin jännittävän venematkan lopuksi Nusa Lembonganin saarelle, joka siis sijaitsee lähempänä Balia, puolen tunnin pikavenematkan päässä sieltä.  ”Satama” oli jälleen hiekkarannalla, joten kuivin jaloin ei veneestä nytkään päästy pois. Onneksi sentään veneen miehistö kantoi matkatavarat rannalle. Rannalla oli heti vastassa meidän suunnitelmia kyselemässä hieman iäkkäämpi paikallinen mies, jonka kanssa Keipii lähtikin jälleen majapaikkoja kiertelemään ja Jansku jäi rinkkavahdiksi rantaa ihastelemaan. Olivat kiertäneet aika monta majapaikkaa, mutta hyvä, kylläkin vain yhden yön, majoitus löytyi ihan rannalta Tarci Bungalows -nimisestä paikasta.  Nusa Lembonganin saari jakautuu oikeastaan pariin eri puolilla saarta sijatsevaan kylään, joista Jungutbatu, suurempi, tuli meille tutuimmaksi majoitututtuamme siellä. Toinen suurempi kylä on Mushroom beach toisella puolen saarta.

Asumuksemme, jonka uima-altaaseen pystyi hyppäämään lähes ovelta.

Tripadvisorin suositusten mukaan lähdettiin illalliselle erääseen ravintolaan, jonka ruoka osoittautuikin varsin hyväksi. Lisäksi ystävällinen perhe, joka ravintolaa pyöritti, vuokrasi myös skoottereita ja bungaloweja.  Ruokailun jälkeen sovittiinkin skootterin vuokrasta seuraavalle päivälle. Hinta bensat sisältäen nousi huikeaan 4,5e yhdestä päivästä :). Kävimme ruokailun jälkeen skootterin kyydillä myös katsastamassa heidän tarjoamaa majoitusta, koska halusimme viettää saarella kaksi yötä mutta ensimmäinen majapaikkamme oli jo täyteen buukattu seuraavalle yölle. Paikka oli uusi ja kaunis mutta liian kaukana rannasta meille ja ei sisältänyt nettiä, joten jätimme sen välistä. Loppuillasta nautittiin iltakahvit majapaikan ravintolan näköalaterassilla, Keipii testaili uima-allasta ja Jansku paranteli moottoripyörän pakoputkesta pohkeeseen saamaansa palovammaa (pakoputkessa ei ollut suojaa), joka onneksi osoittautui pinnalliseksi.

Aamulla syötiin aamiaista majapaikkamme ravintolan merenrantapöydässä, ja vaikka aamiainen ei sisältynyt hintaan, oli se hintansa väärti. Näköalakaan ei ollut huonompi! Check-out:in jälkeen lähdimme rinkat selässä metsästämään uutta majoitusta pääkadun varrelta ja pitkälle ei tarvinnut kävellä ennen kuin löydettiin Nitya Homestay, joka oli samana vuonna valmistunut, ihastuttava ja edullinen.

Merellinen aamiainen.

Uuden majapaikan terassilla, hikisenä pienestä rinkan ulkoilutuksesta.

Seuraavaksi haettiin skootteri ja Keipiin testailtua ajotaitojaan yksin parin kierroksen ajan Janskukin uskaltautui kyytiin. Lembonganilla skootterin vuokraus on todella miellyttävää, koska liikenne on rauhallista, ei oikeastaan autoja juurikaan muutamia lava-autoja lukuunottamatta ja ei juuri koiria tai muita tiellä pomppivia elukoita. Kypärää ei käytä juuri kukaan, ja empimisen jälkeen mekin jätimme ne pois, mikä osoittautui ihan ok ratkaisuksi kun nopeudetkaan eivät olleet päätä huimaavia ja lämpöä oli kuitenkin se hikoiluttavat +30 astetta. Ajelimme skootterilla oikeastaan ympäri koko saaren, melkein kaikki päätiet, mangrovemetsät ja päänäköalapaikat mukaan lukien. Lisäksi Lembonganilta pääsee ohutta riippusiltaa pitkin ajamaan viereiselle pienemmälle Nusa Ceninganille, jonka kävimme myös katsastamassa. Upeita maisemia, ystävällisiä ihmisiä ja ennen kaikkea viilentävää kyytiä! Suosittelemme varsinkin käymään Devil’s Tearissa; mahtava paikka, jossa massiiviset aallot lyövät rantakallioihin uskomattomalla voimalla! Ennen skootterin palautusta pimeän tullessa käytiin vielä katsomassa auringonlaskua Jungutbatun rannalla ja katsastamassa pääkadun pikku putiikkeja.  Ostettiin myös venematka seuraavalle aamupäivälle takaisin Balille, Sanuriin tällä kertaa. Illallinen oli jälleen suussasulava ja hedelmäsmoothie-tyylisten juomien kera hinta oli meiltä kahdelta yhteensä vain n. 4,5e. Voitte varmaan uskoa että näillä ravintolahinnoilla ei Indonesiassa paljoa tullut itse kokkailtua!

 Päiväretkelle lähdössä menopelin kanssa.

Näkymää Nusa Lembonganin ja Ceninganin väliltä.

Vrooom...

Yksi monista hienoista paikoista, joka ei taida kuvassa ihan samalta näyttää kuin livenä.

Tällaista täällä.

Uskollinen ajokkimme ja taustalla hieman heiluva silta, mitä mahtui juuri yksi skootteri kerrallaan ajamaan.

Devil's tear.

Polttoainetta vodkapulloissa...be careful out there!

 

Paikalliset tykkäsivät kuivatella meriheinää, haju oli hieman etova.

 Auringonlasku Nusa Lembonganilla.

Seuraavana aamuna ennen merimatkaa käytiin viereisen ravintolan aamupala testaamassa, ja sattui myös olemaan tosi hyvää. Usein aamupalalla oli tarjolla valikoima tuoreita trooppisia hedelmiä, kahvia/teetä ja toasteja eri muodoissa, suosikkimme oli banaanitoast hunajalla. Myös munakkaita oli paljon tarjolla eri paikoissa. Tällä kertaa matka Sanuriin taittui ongelmitta ja merenkäyntikin oli leppoisampaa saarten suojassa. Sanurissa kiva majapaikka löytyi puolentoista tunnin sisään samalla periaatteella mitä aikaisemminkin oli käytetty ja hyväksi havaittu. Tähän vaikuttaa myös se että varsinkin nälkäisenä Jansku tuppaa olemaan hieman malttamaton, kun taas Keipii tykkää kysellä ja tingata huolella. Usein oli siis molempien etu että Jansku jäi kahvilaan istumaan rinkkojen kanssa :). Sanurissa vietettiin vain yksi yö, sillä seuraavana päivänä odotti lento Ausseihin. Vuorokauden aikana tehtiin muutamia hankintoja, käveltiin, otettiin kokovartalohieronnat (tunti n. 4e)  ja oltiin rennosti rannalla, tietysti syöden hyvin. Janskukin löysi pitkään etsimänsä pinkin sarongin täältä. Sanurin pahin turistikausi oli tältä erää ohitse, joten rannalla oli tilaa. Tosin laskuveden aikaan ei paljon itsellä tehnyt mieli levälällyn keskelle uimaan, vaikka paikalliset vapaapäivänään sunnuntaina siellä ihan antaumuksella kylpivät ja peseytyivät hieroen pohjan mutaa toistensa selkiin.  Sanur on siis enemmänkin rauhallinen, perheiden ja myös iäkkäämpien suosima paikka Balilla, ja esim. Kutaan verrattuna joka on nuorten suosiossa. Sanurin pitkä rantabulevardi ravintoloineen olikin meidän mielestä miellyttävämpi kuin Kutalla. 

Jälleen maittava aamiainen.

 Vene "satamassa" valmiina matkaan Sanuriin, rinkat pakattuna katolle.

Matkan edistymistä pystyi kännykällä kätevästi seuraamaan, nopeus 56km/h tässä.

Sanurissa mennään.

Viimeisen Balin-yön majoitus.

Aamiainen parvekkeella (mehu oli itse hankittu aiemmin).

 Ruoka oli pääsääntöisesti hyvää ja halpaa Balilla.

Yölento Sydneyyn lähti illalla 11 aikoihin. Otimme kentälle oman majapaikkamme tarjoaman kohtuuhintaisen kyydin. Täytyy kuitenkin todeta, että Balin lentokenttä on sellainen, jossa ei tee mieli viettää hirveästi ylimääräistä aikaa, joten sinne ei kannata kiirehtiä.

P.s. Tällä hetkellä majaillaan Cairnsissa.