Roadtrip Cairnsistä pohjoiseen Cape Tribulationille ja ympäristöön Atherton Tablelandsille (11.–16.10.)

Hei jälleen! Tällä kertaa blogia päivitellään Townsvillen kaupungista, joka on seuraava suurempi paikka Cairnsistä alaspäin lähdettäessä. Saavuttiin tänne tiistai-iltana ja matkaa jatketaan lauantaina. Townsvillessä on hyvät uimarannat, miellyttävä hostellimme ja Castle Hill, jonne voi kiivetä katsomaan näköaloja kaupungin yli. Muuten kaupungissa ei ole hirveästi nähtävää tai tehtävää, kuten esim Cairnsissa oli. Sen tähden ei taideta täällä viihtyä tämän pidempään. Nyt haluamme kuitenkin jakaa tänne Cairnsista tekemämme automatkan parhaat palat.

Vuokrattiin siis viideksi päiväksi näpsäkkä pieni punainen Hyundai, jolla pöristeltiin vasemmanpuoleisen liikenteen keskelle ensimmäistä kertaa. Matkaa taittui yhteensä vajaa 900 kilometriä ja monenlaisia eri maisemia ehdittiin kyllä nähdä! Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuminen oli aika helppoa, vaikka alussa vilkun sijaan päälle menivät pyyhkijät muutaman kerran. Sen jälkeen ajo sujuikin aikalailla ongelmitta automaattivaihteisella kaaralla. Ensimmäinen pysähdys- ja yöpymispaikkamme, Yorkeys Knob, sijaitsi parikymmentä kilometriä Cairnsistä ylöspäin. Siellä majoituttiin A Villa Gail -nimisessä Bed&Breakfast -paikassa (suosittelemme ehdottomasti King Roomia, jos täällä päin joku matkustelee). Pitäjä oli leskeksi jäänyt yli kuusikymppinen aussileidi, joka oli kova puhumaan ja antamaan meille hyvää tarkoittavia neuvoja – valloittava persoona siis! Hän oli miehensä kanssa aikoinaan rakennuttanut rannalle kallionrinteeseen tämän ison, ihastuttavan talon. Majoitus oli paras koko reissun aikana tähän mennessä, sillä talo ja huoneemme sekä kylppäri olivat ihastuttavia, aamupala todella runsas ja maittava ja ennenkaikkea näköala aivan mahtava! Yorkeys Knobista käsin teimme pari päiväreissua, mutta matkan oli kuitenkin jatkuttava eteenpäin, joten viivyimme A Villa Gailssa vain kaksi yötä.

A Villa Gail

Näkymä A Villa Gaililta merelle.

Ei näkynyt delfiinejä.

Näkymää King Roomista.

Koillis-Australiassa on paljon hienoja rantoja, mutta krokotiilit ja erilaiset myrkylliset meduusat rajoittavat uintihaluja.

Palm Coven rannalla tuuli.

Yhdeksi autoretken kohokohdaksi nousi käynti Hartley’s Crocodile Adventures -eläintarhassa. lltapäivän aikana ehdimme muun muassa ruokkia Janskun kokoisia lentokyvyttömiä cassovary-lintuja ja kenguruita, nähdä myrkyllisiä käärmeitä, koaloita ja krokotiileja (sekä suolaisessa että makeassa vedessä eläviä) läheltä että kauempaa, veneestä käsin, kävelysilloilta sekä amfiteatterin näytöksessä. Näytöksissä saimme paljon tietoa Australian myrkyllisistä elukoista ja siitä, mitä pitää tehdä, jos joutuu liian lähelle niitä. Lopulta olimme viimeiset asiakkaat, jotka hoputettiin ulos eläintarhasta, kun olimme jääneet krokotiilikierroksella kauas sisäänkäynnistä sulkemisaikaan. Toisen päiväreissun aikana kävimme muun muassa uimassa Cairnsin lähistön Crystal Cascades -putouksilla.

 Krokotiili vaanii vedessä veneemme vieressä.

 Komea hyppy!

 Krokotiilimies hyppäsi yllättäen Janskun syliin kesken show'n intron.

 Eipä haluttaisi kohdata tätä veijaria luonnossa...

 Kengurujen ruokintaa.

 Kyllä maistuu!

 Koalat heräilemässä uniltaan.

 Talking to me?

 Cassowarylle hedelmää. Pelottava lintu, jos liian lähelle sattuu: voivat liskomaisilla vahvoilla jaloilla hyppiä päälle.

 Täällä siis käytiin.

Päästiin Koalaa silittämään.

 Pahamaineisia pisteliäitä puita (Stinging Tree) esiintyi alueella. Koskettaminen erittäin kivuliasta: huhujen mukaan joku oli tehnyt itsemurhan jouduttuaan kosketukseen puun lehtien kanssa.

Jansku suojautuu puiden hyökkäykseltä Crystal Cascadesin alueella :).

Yorkeys Knobista suunnatiin rannikkoa ylöspäin Port Douglasin kaupunkiin, jossa saimme näköalapaikan kompassista tietää, että etäisyys Helsinkiin oli reilut 13200 kilometriä. Terveisiä siis sinne :)! Port Douglas on pienehkö rantakaupunki, josta kuulemma itse Bill Clintonkin kovasti pitää ja josta löytyy lomailumahdollisuuksia vaativampaankin (=kalliimpaan) makuun. Testasimme ainakin paikallisesti kuuluisan neljän mailin rannan uimakelpoisuuden: veden lämpötila oli sopivat +26 astetta ja muutenkin ranta oli miellyttävä. Seuraava yö vietettiin Mossmanin kylässä, josta jatkettiin aikaisin aamulla matkaa Cape Tribulationia kohden. Cape Tribulation on kapteeni koukun ”löytämä” paikka, jota mainostetaan sloganilla ”sademetsä kohtaa koralliriutan”. Sademetsää reitin varrella olikin jatkuvasti, kun ajoimme pohjoiseen, ylitimme lautalla Daintree-joen ja päätimme sivistää itseämme Daintree Discovery Centressä, joka tarjosi paikoitellen hieman liikaakiin tietoa yhdestä maailman vanhimmasta (yli 100 miljoonaa vuotta) trooppisesta sademetsästä. Ihan kaikkia nauhoitettuja selostuksia ei siis jaksettu kuunnella, mutta osa kuitenkin ja kierrettiin paikka kokonaisuudessaan läpi. Sademetsän keskelle olis siis rakennettu erilaisia ja eri tasoissa kulkeviä reittejä sekä ns. interactive centre ja näköalatorni, josta käsin pääsi ihailemaan sademetsän latvustoa ja maisemia hieman kauemmaskin.

 Liitovarjoharrastajat hyppivät lentoon jyrkänteeltä matkan varrella.

 Welcome to Port Douglas and Four Mile Beach!

 Rantakuntoa odotellessa @ Four Mile Beach :D.

 Etäisyys Helsinkiin 13219 kilometriä.

 Daintreen sademetsän latvuksissa.

Kilpailu hatun korkeudessa ja värityksessä! Tätä ei kuitenkaan luonnossa haluta liian läheltä nähdä...

 Haloo!

Matka jatkui sen jälkeen Cape Tribulationiin asti. Siitä pohjoisemmas ei rantatietä pitkin enää pystykään lähtemään kuin nelivetoisella, koska tiet eivät ole päällystettyjä ja olosuhteet voivat vaihdella äkisti, varsinkin sadekaudella. Sadekaudella useimmilla Cairnsin ympäristön ja siitä pohjoiseen lähtevillä alavilla tieosuuksilla on tulvavaara. Sadetta voi tulla helpostikin yli 20 cm vuorokaudessa. Cape Tribulationilla lähinnä ihasteltiin sademetsää, Mangrovepuita ja rantaviivaa. Sademetsän keskellä nautittiin maittava lounas: pizzaa ja kanasalaattia. Ajon aikana oli mukava pysähdellä erilaisilla näköalapisteillä, joita riittää tällä seudulla.

  

 Cape Tribulationilla meinasi hattu lähteä päästä tuulessa.

Mangrove metsä valtaa rantaa.

 

 Sademetsästä suoraan rantaan.

 Hyvä puu istuskella ja ottaa lepoa!

Jihaa! 

 Ei nouse...

Näkymää Daintree-joen suistoon ja merelle. Krokotiilimailla siis!

Sademetsän keskeltä ajeltiin takaisin alaspäin ja sisämaahan Athertonin Tablelandsille. Maisemat vaihtelivat kuivasta arosta vuoristoon ja märkään ja järviseen alankoon. Mitä keskemmäs tablelandsiä mentiin, sitä enemmän maisema muuttui idylliseksi kumpuilevaksi maanviljelysalueeksi, jossa lehmät ja hevoset laidunsivat. Tiet olivat mukavia ajaa, koska ne olivat vaihtelevia, mäkisiä ja matkan varrella oli paljon nähtävää. Yöksi saavuimme Yungaburraan, jossa majoituttiin paikalliseen reppureissailijoiden hostelliin nimeltään On The Wallaby. Yungaburra on kuuluisa vesinokkaeläinten havainnointipaikkana sekä suuresta Curtain Fig Treestä. Alueella käytiin katsomassa useita eri luonnonvaraisia vesiputouksia, suuria erikoisia puulajeja, uimassa kraaterijärvessä sekä katsomassa isoa The Crater -rotkoa. Yungaburrassa herättiin aamulla ennen auringonousua katsomaan vesinokkaeläimiä ja nähtiinkin muutama joella. Cairnsiin ajettiin takaisin Innisfailin kaupungin kautta, jossa pyörittiin muutama tunti ja nähtiin paljon banaaniviljelyksiä. Paluumatkalla piipahdettiin vielä Josephine Fallsilla, jossa pystyi laskemaan luonnon muovaamaa liukumäkeä alan veteen. Cairnsiin päästiin takaisin pimeyden turvin ja majoituttiin yhteen miellyttävimmistä hostelleista koko reissun aikana, Travellers Oasikseen.

Ammuu...

 Yksi monista vesiputouksista, joilla käytiin: Dinner Falls

Mukavaa kumpuilevaa maastoa Atherton Tablelandsin seudulla.

 Välillä oli kuivempaa.

Ajelua ilta-auringon valossa.

 

 Majapaikkamme Yungaburrassa.

Aamutuimaan väijymässä vesinokkaeläimiä. Nähtiin vilaukselta sentään!

Sisämaassa oli yöllä viileämpää kuin rannikolla.

Curtain Fig Tree.

Astu Lake Eachamiin!

Eipä huvittanut uida tällä kertaa Millaa Millaa -putouksilla. Täällä kuvataan kuulemma sadekauden aikana shampoomainoksia (vettä tulee paljon enemmän putouksesta).

Innisfailin banaaniviljelmiä taustalla.

Luonnon liukumäki @ Josephine Falls.

Matkalla takaisin Cairnsiin, turvallisesti päästiin perille!